Bajan style - ihminen arvossaan

Maailmassa on monta silmänkantamattomiin kantavaa hiekkarantaa, kirkkaan turkoosia ulappaa, horisonttia, jonka edessä haaveilla. Barbadoksella kaikkein voimakkain lämpöaalto kuohahti kuitenkin paikallisista ihmisistä. Heissä on enemmän sielua kuin hiekassa ja vedessä, enemmän kerrottavaa.

Tai sitten annetaan yhden lauseen kertoa tuhat sanaa.

Barbadoksella suutari on shoe doctor. Siihen kiteytyy mielestäni koko juju: mitä ikinä teet, se on arvokasta. Olet sitten kenkälääkäri, ihmislääkäri, hotellinjohtaja, aloe vera -kauppias - tai turisti. Sinua arvostetaan ja sinun tehtäväsi on arvostaa itseäsi.

Kun oikaiset kamera kaulassa lastaussillan poikki ja työmies lähtee harppomaan perääsi, hän ei kiroa häiritsevää tunkeiluasi ja väärässä paikassa roikkumista, vaan haluaa päästä kuvaan.

Kun kolme pikkutyttöä tanssii illasta toiseen rantabaarin ainoalla lavalla ja pyytää yhä uudelleen Gangnam Stylea, he eivät ole rasittavia tenavia vaan Abba, jolle taputetaan, jota kehutaan aamiaisravintolassa ja jota DJ:kin käy kesken keikan kuvaamassa.

Kun kuulet rantabulevardilla iloista laulua, se ei tule kaiuttimista vaan puistotyöntekijästä, joka tekee työtään laulellen, vaikkei näytä pätkääkään tuhkimolta.

Kun miehesi syö jälkiruokapöydän muoviset koristeet (selvin päin), seuruettanne ei hätistetä ravintolasta lisälaskun kera, vaan tarjoilija tuo tuopillisen maitoa ja vahtii vieressä, että ahmatti juo sen viimeistä pisaraa myöten.

Kun myyntikojun rastapäinen kaveri hyökkää juttusille siitä huolimatta, että yrität tiukasti olla katsomatta kojulle päin, koska et todellakaan aio ostaa mitään...kunhan katselet...eikö täällä ole oikeus vain katsella ilman että ostaa?, hän ei raahaa sinua hihasta ihailemaan valikoimaansa vaan kysyy, mitä pidät kauniista saarestamme, oletko viihtynyt hyvin ja toivottaa ihanaa päivää: ENJOY!

Yksi karmaisevakin muisto jäi:

Kun sössit tallelokeron koodien kanssa ja saat hotellin turvamiehen auttamaan sinut pulasta, silloin ei jutella niitä näitä. Security-mies ei näet ole mikään peruspoke, vaan sivuammatiltaan vähintään presidentin henkivartija - ainakin henkisesti. Voit olla varma, että se on viimeinen kerta, kun sössit.

Eikun kaksi:

Kun seisot Hastingsissa tien varressa ja odotat bussia Speighstowniin, ja jokainen ohi ajava pikkubussi pysähtyy kohdallesi:  

- Bridgetown?
- No, Speighstown.

 ja kaasuttaa pois, niin myös se yksi, joka pysähtyy kohdallesi:

- Bridgetown?
- No, Speighstown.
- Ok, jump in!

vie sinut ja seurueesi Bridgetowniin. Jatkoyhteyden voit etsiä itse.