Otsikko on melkein totta. Kahteen viikkoon sujahti sellaisiakin päiviä, joina ei satanut - tai sitten keskityimme juuri silloin johonkin muuhun mielenkiintoiseen. Sade kun saattoi hyvinkin jäädä huomaamatta, sillä se kesti enimmillään kolme minuuttia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vettä voinut tulla paljonkin, hyvinkin paljon, siis tosi tosi paljon, mutta hyvissä ajoin ennen kuin sade alkoi harmittaa, se loppui kuin seinään.
Barbados on kokemistani lomakohteista ainoa, jossa on satanut lähes joka päivä, ja myös ainoa, jossa jokainen sadekuuro on ollut tervetullut. Mitä eniten toivoisitkaan keskipäivän paahtavassa kuumuudessa, kun hetki sitten hakemasi jääkylmä juoma on lämmennyt ennen ensimmäistä siemausta ja kun pulahdus viilentävässä vedessä tuntuu sietämättömältä suoritukselta aurinkovarjon ulkopuolella? Ehkä ensimmäisellä kerralla hätkähdin, kun koko keho kastui läpimäräksi, mutta kun sen jo tuokiota myöhemmin huomasi taas kuivuneen, tiesi mitä seuraavalla kerralla odotti. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä.
Satoiko siis joka päivä vai ei ja tuliko kuuroja yksi vai jopa kaksi, en oikein muista. Mutta sen muistan ja tunnen iholla edelleen, että jokainen pisara oli tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti